Näytän periamerikkalaiselta opiskelijatytöltä, mutta olen ihmiskissa, muodonmuuttaja. Elän kahdessa maailmassa.
Meitä kissatyttöjä on vähän, ja suvun jatkamisen kannalta me olemme kultaakin kalliimpia. Halusin kuitenkin oman elämän ja pakenin paineita yliopistoon, kunnes eräänä yönä kulkukissa hyökkäsi kimppuuni.
Minua oli varoitettu kulkukissoista – ihmiskissoista ilman laumaa – jotka vaanivat jatkuvasti kaltaisiani – viehättävä, naispuolisia ja hedelmällisiä. Sain torjuttua hänet, mutta sitten sain tietää kahden naaraskissaystäväni kadonneen.
Oman turvallisuuteni vuoksi minut haettiin takaisin laumaan. En ollut enää mikään heikko pentu. Olin valmis uhmaamaan mitä vain ja ketä vain löytääkseni ystäväni ja kostaakseni heitä kiduttaneille.
Varokaa, kulkukissat, sillä minulla on kynnet, enkä pelkää käyttää niitä.
Mielenkiintoinen kirja, joka oli pakko lukea heti kannesta kanteen. Epäilin hieman kirjan juonta etukäteen, koska kyseessä on kuitenkin Harlequinin julkaisema kirja. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Tämä ei todellakaan ollut mikään perinteinen romantiikka pläjäys ilman sen kummempaa juonta! Päähenkilö oli kiihkeä eikä osannut pitää suutaan kiinni väärissäkään paikoissa. Ihmiskissojen laumasta tuli lähinnä mieleen joku mafian päämaja kaikkine ruumineen ja arvojärjestyksineen. Eniten kirjassa ärsytti Faythen ja Marcin välinen juttu. Marc oli mielestäni aika ärsyttävä ja varsin ylisuojeleva. Muuten kyllä tykkäsin kirjasta. Miesvoittoisessa laumassa meno oli ajoittain hurjaa ja Faythe osasi kyllä pitää puolensa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti