Mitä jos et himoitsisi naapurin autoa vaan haluaisit vain imeä hänen vertaan?
Tervetuloa Radleyn perheen kotiin! Peter, Helen ja heidän teini-ikäiset lapsensa Clara ja Rowan asuvat tavallisessa talossa tavallisessa lähiössä. Ympäristöön sulautuminen ei kuitenkaan ole helppoa, kun on kannettavana synkkä salaisuus – joka yllättäen valkenee myös perheen teineille.
Radleyn perhe on vetävä ja koskettava tarina poikkeuksellisesta perheestä, jolla on muutakin kuin koira haudattuna. Vaikka Radleyt yrittävät olla olematta vampyyriperhe, omaa luontoaan ei voi unohtaa. Syvemmällä tasolla kirja on kertomus siitä, mihin aikuiseksi kasvaminen voi johtaa ja miten halujen tappaminen voi viedä kohti veretöntä elämää.
En jostain syystä ollut kuullutkaan tästä kirjasta vaan törmäsin vanhaan arvosteluun Lukunurkka-blogissa. Takakannen perusteella vaikutti ainakin mielenkiintoiselta tapaukselta ja sopi sitäpaitsi hyvin tämän hetken lukumieltymyksiin.
Alku oli lupaava ja kerronta tempaisi heti mukaansa. Ainoastaan lukujen lyhyys tuntyi oudolta. Keskimääräinen pituus oli pari sivua mutta nekin pitenivät kuitenkin kirjan edetessä. Kirjan juoni oli kuitenkin vähän yksinkertainen ja suuret salaisuudet arvasi heti kättelyssä. Yllätyksellisyys jäi pahasti uupumaan! Odotin enemmän erikoista vampyyritarinaa mutta kirja tuntui kertovan enemmän kuiville päässeistä narkkareista, jotka yrittävät elää normaalia lähiöelämää siinä kuitenkaan oikein onnistumatta. Monin paikoin teksti oli aika masentavaa koulukiusaamisineen ja pettämiskuvioineen. Ja lopulta, minkä takia?
En oikein tiedä, minkä ikäisille tämä oli suunnattu. Toisaalta teksti sisälsi verta ym. ihan nuorimmille sopimattomia aiheita mutta juoni oli kuitenkin niin läpinäkyvä ettei ainakaan minuun uponnut. Ihan viihdyttävää luettavaa silti ja olihan tämä ainakin erilainen kuin valtavirran vampyyritarinat. Plussaa myös siitä, ettei tätä ollut venytetty sarjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti